Olen tässä alkanut tällä kertaa aivan vakavasti miettiä opiskelenko väärää alaa.Kun opiskelumotivaationi alkoi kadota vuoden alussa tylsien ja turhan tuntuisten huuhaa-luentojen johdosta pidin harjoittelua viimeisenä oljenkortena joka toisi minulle uudelleen takaisin se aidon ihmisten kanssa työskentelemisen tuoman ilon.
Ja paskanmarjat.Harjoittelu on perseestä ja outo puolikuollut olotilani alkaa selkeästi näkyä jo ulos päin.Ei minua enää oikeasti kiinnosta mikään. Tai jos kiinnostaa, niin sitten aivan väärät asiat. Harhailen omissa maailmoissani ja sukeltelen syvällä alitajuntani virroissa. Tämä on erityisen huolestuttavaa koska tiedän hyvin että päässäni on asioita jotka eivät ole aivan vaarattomia.  Tiedän että suhteellisen sovinnainen ulkokuoreni  pysyy pystyssä vain ja ainoastaan suurilla ponnisteluilla ja elämänvalheilla.
Sisälläni on pahoja asioita : haluja jotka eivät kestä päivänvaloa ja toimintatapoja jotka ovat erittäin epäsovinnaisia ja moraalittomia,, mutta sitäkin tehokaammiksi havaittuja. Välillä tuntuu kuin joku soittaisi koko ajan päässä biisiä Fuck/Kill.

 Muistini on myös täysin paskana; nauhuri on mennyt rikki se ei enää tallenna luotettavasti ja välillä myös jo nauhoitetun materiaalin toisto ja kelaaminen tökkii aika julmasti. Puhumattakaan siitä että joku vaihtaa koko ajan videokanavaa.

Tämä kaikki ei olsi läheskään niin huolesttutavaa jos olisin käyttänyt lähimenneisyydessä hirvittäviä määriä päihteitä. Mutta kun en ole.Tämä on ihna vain oma itseni.

Istumisestakaan ei tule enää mitään. Tai mistään muustakaan korjaavasta toiminnasta.