Tunnen ajautuneeni umpikujaan.

Kolme kuukautta sitten koin olevani työssä josta pidän ja jolla on joku tarkoitus. Tunsin että olin hyvä siinä ja pystyin sen kautta auttamaan toisia ihmisiä. Nyt kaikki on alkanut muuttua. Vähitellen olen huomannut työpaikallani erinäiset klikit ja piilevät valtarakenteet, sekä tajunnut ettei se organisaatio jossa työskentelen, kykene millään lailla suorittamaan tehtäviään. Vähän aikaa sitten erittäin vaiikea työtilanteemme tuntui helpottavan, mutta nyt vaikuttaa siltä että ne onglemalliset asiakkaat jotka jo luulimme ohjanneemme heille paremmin sopiviin palveluihin ovatkin palaamassa. Eikä meillä edelleenkään ole resursseja heitä hoitaa. Toivo on tavallaan mennyt, ja sen huomaa myös muiden työntekijöiden kasvoista.

En enää nauti työstäni, ja koen olevani loppujen lopuksi täysin turha variksenpelätti.

Ehkäpä mol.fi pelastaa.

-Tai sitten ei.

 

 

 

Nyt kun olen vihdoinkin valmistunut ja päässyt toimen jonka harjoittajalla on ehdoton vaitiolovelvollisuus, on luonnollisesti aika alkaa leikkiä tulella ja palata bloggaamisen ihmeelliseen maailmaan.

No eihän tätä kukaan lue. Ja paljon suurempi mahdollisuus minulla on sortua kerran joku ilta asiattomuuksiin ja jäädä kiinni seulassa. Enää ei saa siis vierailla kämpissä joissa leijuu mitä tiheää savua ja rahaa löytyy pöydiltä, pöytien alta ja ties mistä. Kaikenlaisesta tavarasta puhumattakaan.

Itse työstäni sanon vain sen verran että ilmeisimmin karmani on työskennellä paikoissa joissa kaikki ei mene ihan lakien,asetusten, toimintaperiaatteiden, hyvien tapojen tai edes terveen järjen mukaan. No, tärkeintä on että saa nauraa ja fantasioida siitä että jonain päivänä kaikki sujuisi edes jollain lailla asiallisesti.

Niin kuin sanoin eräälle sijaiselle : "Ei täällä mitään käytäntöjä ole..." Valitettavasti.
Jotkut asiakkaistani ovat myöskin jossain määrin onnistuneet näkemään kunnollisen ulkokuoreni läpi....
Mutta ei niitä kukaan usko.

Pitkä aika kun viimeksi kirjoitin mitään.

Ei mun elämässä ole paljoa tapahtunut. Olen ollut viimeisessä harjoittelussa isossa laitoksesa joka on jopa valtiollisesti jossain määrin kuuluisa - negatiivisessa mielessä..

Mukanani täällä on ollut uskollinen(tai miten sen nyt ottaa) aseenkantajani H. Välillä on ollut todella hektistä mutta useimmiten olemme vaan laskeneet tunteja siihen että voimme lopettaa ja mennä kaljalle. Siellä olemme sitten pohtineet sitä miten sairasta meininkiä suomesta löytyy ja miten kustejuopsten asiat tehdään isoissakin laitoksissa joilla on kumminkin suhteellisen tärkeä tehtävä. Eli sitä normaalia.

En ole edes kerennyt bilettää paljoa en vaikka kuinka tungettaisiin nimeä listaan.Mä en mene jos ei huvita! Boddhi-pappa on kärtsy väsyneenä.

Wing Chun treeneissä ole jonkun verran käynyt. Mutta enimmäkseen olen vain istunut ja välillä myös lukenut.

Niin kuin moni asiakkani sanoo: "Ei mulla muuta."

 

Luin tässä The Melbourne Age lehdessä ilmestyneen kirjoituksen jossa kritisoitiin kovalla kädellä Australian Big Brother ohjelman tekijöitä kilpailijoiden mielentereveyden tahallisesta horjuttamisesta.

Vaikka myös suomessa on jo BB:ssä nähty yhtä sun toiasta unideprivaation tyyppistä toimintaa, niin toistaiseksi olemme välttyneet Tämän sortin kokemuksilta. Joukko alun perin BB-talon ulkopuolelle jääneistä kilpailijoista sai mahdollisuuden "ansaita" paikkansa yksinkertaisesti istumalla valkoisessa huoneessa kirkkaassa valossa valkoisiin pukeutuneena syöden mautonta mössöä samaa aikaan kun äänimaailma koostui hädin tuskin havaittavasta "white noisesta". Se hakija joka kestäisi tätä pisimpään pääsisi taloon.Tosi reilua vai mitä? Ei se mitään että jo 50-luvulla kyseisellä menetelmän on todettu johtavan vakaviin psyyken häiriöihin jotka voivat jäädä pysyviksi.Lyhyellä tähtäimellä menetelmä aiheuttaa äärimmäistä ja nopeaa tunnetilojen vaihtelua. Kyseessähän oli täydellinen tapa saada aikaan eräänlainen "BB-sideshow" ja sen lisäksi myöskin lopulta saada taloon sisälle uusi kilpailija jonka reaktiot ärsykekisiin ovat taatusti poikkeavia ja täten erittäin viihdyttäviä.

Artikkeli käsittelee myös muita arveluttavia keinoja joita Australian BB on käyttänyt saadakseen kilpailuun jännitytstä. Esimerkiksi joillekin kilpailijoille on annettu hoidettavaksi vauvanukke jota BB kehoitti "kohtelemaan niin kuin se olisi heidän oma vauvansa" . Eräs tehtävän saaneista kilpailijoista oli saanut aikaisemmin keskenmenon ja kertonut tästä psykologeille hakiessaan ohjelmaan. Nainen täysin ymmärrettävästi murtui tehtävän saatuaan ja katsojat saivat oikein kunnon sosiaalipornoa.

Olen itse jo pitkään paasannut kaikille jotka suostuvat kuuntelemaan siitä miten vahingollisia tosi-tv ohjelmat potentiaalisesti ovat osallistujille.(Olen myös varma että paasaamsieni on varmasti erittäin vahingollista kavereideni psyykelle.) Ihmisiä pannaan täysin outoihin tilanteisiin muiden ihmisten tuijoteltaviksi ja tuomittaviksi. Monissa ohjelmissa pyritään saamaan aikaan käytöstä joka on syvästi ristiriidassa osallistujien minä-kuvan kanssa - ja tilannetta pahentaa että koko kansa tietenkin näkee tämän käytöksen ja muokkaa omaa kuvaansa kilpailijasta pääasiallisesti sen perusteella.Vähemmästäkin voi murtua..Tuottajat yrittävät usein parhaansa mukaan luoda konflikti-tilanteita jotta kansa viihtyisi.Tästä erittäin hyvä esimerkki oli eräs naapuri-suhteita "valottanut" sarja.

Tiedän että Tosi-tv ohjelmien osallistujien tukena on kaikenlaisia terapeutteja ja psykologeja, mutta harvemmin kuulen ihmisten miettivän sitä, miten kyynisesti ohjelmien tuottajat käyttävät psykologian keinoja luomaan ihmismarionetteja "meidän" iloksemme. Ne ihmiset jotka uskovat psykologien pystyvän vain hyvään varmaan kuuluvat siihen samaan naiiviin porukkaan joka uskoo poliisin aina olevan ystävä ja toimivan vain meidän parhaaksemme.- Se on muuten harhaluulo jonka kumoamiseen Melbourne Age on muuten helvetin hyvä lehti. Mutta siitä kirjoitan enemmän joskus myöhemmin.

Toivon että tämä trendi loppuu ennen kuin jossain ohjelmassa kilpailjoille esim. annetaan söpöt koiran tai kissanpennut (ihan vain sen mukaan kummasta tykkää enemmän) ja sopivan kiintymys-ajan jälkeen aletaan huoneiden lattioita kuumentamaan.Mutta eihän eläimille saa olla julma.

 

Eikä minulla vieläkään ole mitään kovin syvällistä sanottavaa.

Joulun kohokohta oli kun sain kaveriltani kangaspalan lahjaksi.