Pitkällisten seikkailujen tuloksena päädyin eilen käymään Tallinnassa.

Virossa oli aurinkoista ja ihmiset olivat kovin mukavai. Lähetin saksalaiselle kortin ja otin aurinkoa niin että niska punottaa. Olen aina nauttinut Virossa käymisestä sielää saa olla rauhassa. Oli todella kivaa juoda kaneli-olutta ja kuunnella kun tarjoilja selittää minulle miten ikäviä ja törkeitä suomalais-turistit ovat.Keksustelu oli kovin valaiseva.
(Tarjoilija oli aloittanut puhumaan minulle englantia, ja koska vastasin samalla mitalla mutta "lontoon australiaksi"  piti hän minua varmaan  sivistyneenä ihmisenä. )

Tämä on minusta outoa Virossa kukana ei ksokaan luule minua suomalaiseksi. Minulel aletaan heti puhua joko venäjää, viroa tai englantia - tuossa järjestyksessä. Onneni on osata kahta noista kielistä suhteellisen hyvin , jonka ansiosta minun ei yleensä tarvitse tuottaa pettymystä kenellekään. Tämän lisäksi olen aina ollut aika huono turisti. En ihmettele mitään, tallustan vain tylsistyneen näköisenä ja annan vaiston johdattaa.
 
En minä oikeastaan edes halua tulla tunnistetuksi suomalaiseksi. virossa. Mistäköhän sekin kertoo?Täytyy myöntää että suomalais-turisti ei välttämättä olisi niin hirmu tervetullut syömään shaslikkia jossain Lasnamäen paikallisessa kuppilassa ja että myös toreilla, venäjä on tinkimiskielenä paljon tehokaampi kuin suomi. Venäjän kieltä käyttäessä on kumminkin oltava tarkkana, onneksi tarvistsee vain olla juro ja harva-sanaisen oloinen niin kukaan ei tule juttelemaan mistään pitsin-nypläyksestä.

Englannnin kielen käyttö taasen on minulle jopa luonnollisempaa kuin suomi.Koska kasvoin anglosaksisissa maissa ja puhuin suurimmman osan päivästä englantia, kehittyi äänenkäyttöni sopivaksi juuri sille kielelle.Suomea puhuessani kuuulostan joskus vähän oudolta. Mutta kun puhun englantia ääneni on omastanikin mielestä mukava. Ja se on paljon se.