Joulun viettoon hiljentyminen vie oman aikansa. Olen taas päätynyt paiskimaan töitä kuin muuli. Ei ole ollut monta vapaapäivää mun loman aikana ei.  No onhan töissä ollut huisin hauskaa.On saanut jutella outojen ja erilaisten ihmisten kanssa ja  varmistunut siitä että olen taas kerran vahingossa hankkinut uuden ystävän.

Mikäs siinä. Ainahan noita tarttee. Olen vaan niin saatanan ujo ja asosiaalinen  etten oikein osaa säilyttää niitä.Tällä kertaa pitää yrittää.Pitää soitella ja tekstailla. kysyä kahveille yms.Normaalin ihmisen elämä on niin vitun raskasta.

Mun hiukset haisee ihmeellisen hirveiltä. Ihan kuin salmiakki-viinalta.Paitsi paljon pahemmilta.Ei ole hyvä, Varsinkin kun tulin just äsken saunasta.Mielestäni kyllä pesin ne ihan hyvin.

Tänään sain kaveriltani joulukortin.Hain sen häneltä asemalla.
Kortti oli kaunis ja itse tehty.
Ja se teki minut onnelliseksi.

Huomenna lähden kyllä bilettämään. Mulla kun ei ole mitään joulumieltä. Ääri-krisititty perheeni onnistui kyllä viemään sen jo kun olin nuori.

No, onhan tanssiminenkin ihan hyvä tapa juhlia.

Näin viime yönä unta että olin jonkinlainen yksinäinen sissi joka tiputettiin laskuvarjolla viidakkoon suorittamaan kommando-tehtävää. Aseistuksesta päätellen palvelin Englannin kuningatarta ja aika oli joskus 50-60 lukujen  taitteessa. Aluksi kaikki sujui hyvin vakavasti,etenin varovaisesti kunnes törmäsin jokea ylittäessäni pariin työkaveriini, jotka tapansa mukaan polttelivat tupakkaa. Yritin varoittaa heitä tupakan savun vaaroista kommunnsteja vilisevässä viidakossa mutta eivät he kuunnelleet.
Pian olinkin jo samoamassa kaupunki-ympäristössä jossa joka autoa ajoi sama ihminen jota vihaan. Valitettavasti Patchettin suunnittelema ja Enfieldin valmistama konepistoolini oli kadonnut jossain Borneon ja ruoholahden välimaastossa joten jouduin tyytymään yrityksiin heittää ko. henkilöä tiiliskivellä... 

Olisi ehkä aika hakeutua hoitoon.