Tänään en tee samaa virhetttä kuin eilen. Olin juuri saamassa valmiiksi
pitkällistä polemiikkia Arto Lahdesta,Karjalan palauttamisesta,Kosovon
tilanteesta ja Balkaneista yleensä.Sitten painoin nuoli-näppäintä.
Kaikki mitä jäi jäljelle oli otsikko.
No nyt tulee paljon lyhyempi kirjoitus ihan eri aiheista.
Olen alkanut viime aikoina kaivata erästä ihmistä joka on poistunut
joka päiväisestä elämästäni.Kyllähän minä vieläkin voin tavata häntä
aika usein, mutta en yhtä usein kuin ennen.Vaikka tunteeni tätä kaveria
kohtaan eivät olleetkaan kovin intensiivisiä, olivat ne ilmeisimmin
erittäin syviä.Menee pitkään enne kuin totun siiihen että hän ei ole
lähes aina läsnä. Enkä varmana ksokaan totu täysin. Jotkut ihmiset ovat
hieman liian ainutlaatuisia korvattaviksi.Tämä tyyppi ainakin on.Ehkäpä
kaipuuni johtuu siitä että hännnelähtönsä tuli niiin yllätyksenä.Ja
juuri kun meillä piti alkaa olla vielä hauskempaa.
Tänään
pitäisi käydä ekaksi tekemässä ryhmäytys-projektia aamula ja sitten
livahtaa allekirjoittamaan vuokrasopimus. Sen jälkeen koululle
editoimaan elokuvaa, ja sitten töihin.
Tahtia voisi kyllä vähän hiljentää.
Ulkona on kylmä ja polviin sattuu.En halua mennä ovesta ulos.Jään tänne sisälle enkä vastaa hätääntyneisiin puheluihin.
Nyt voisi vaikka syrjäytyä.
torstai, 24. marraskuu 2005
Kommentit