Tänään en tee samaa virhetttä kuin eilen. Olin juuri saamassa valmiiksi pitkällistä polemiikkia Arto Lahdesta,Karjalan palauttamisesta,Kosovon tilanteesta ja Balkaneista yleensä.Sitten painoin nuoli-näppäintä. Kaikki mitä jäi jäljelle oli otsikko.

No nyt tulee paljon lyhyempi kirjoitus ihan eri aiheista.

Olen alkanut viime aikoina kaivata erästä ihmistä joka on poistunut joka päiväisestä elämästäni.Kyllähän minä vieläkin voin tavata häntä aika usein, mutta en yhtä usein kuin ennen.Vaikka tunteeni tätä kaveria kohtaan eivät olleetkaan kovin intensiivisiä, olivat ne ilmeisimmin erittäin syviä.Menee pitkään enne kuin totun siiihen että hän ei ole lähes aina läsnä. Enkä varmana ksokaan totu täysin. Jotkut ihmiset ovat hieman liian ainutlaatuisia korvattaviksi.Tämä tyyppi ainakin on.Ehkäpä kaipuuni johtuu siitä että hännnelähtönsä tuli niiin yllätyksenä.Ja juuri kun meillä piti alkaa olla vielä hauskempaa.

Tänään pitäisi käydä ekaksi tekemässä ryhmäytys-projektia aamula ja sitten livahtaa allekirjoittamaan vuokrasopimus. Sen jälkeen koululle editoimaan elokuvaa, ja sitten töihin.
Tahtia voisi kyllä vähän hiljentää.

Ulkona on kylmä ja polviin sattuu.En halua mennä ovesta ulos.Jään tänne sisälle enkä vastaa hätääntyneisiin puheluihin.
Nyt voisi vaikka syrjäytyä.