Nykyään ei saa edes olla iltakävelyllä rauhassa.Tai no, ihna kivahan juttu tämä oli.
Olin  lähtenyt pienelle piristävälle happihypylle kalllioon.Päivä oli mennyt todella heikosti.Olin jo kolmelta täysin väsynyt, kyllästynyt ja vittuuntunut.Neljälät huomasin torkahtaneeni lattialle ja kuolaavani matolle.
Aikani  raavittuani päätin lähteä  kävelemään. Olin Spåra pysäkillä kun huomasin hassun näköisen blondin tuijottavan minua.Sitten tajusin että sehän oli vanha lukio-kaveri! Se sanoi asuvansa viereisessä rakennuksessa. Olemme siis naapureita.Aloimme sitten turista vanhoista tutuistamme ja mitä heille kuului. Yksi heistä oli ehkä vankilassa, ja toinen mahdollisesti kuollut.
Mikä meitä vaivaa?

Muuten oli tosi kiva tavata vanhaa tuttua mutta kun se aloitti taas kaikenlaisten muistojen virran.Nostalgia valtasi mielen.Alojn ajatella ihmisiä joille en uhrannut sekunttiakaan vuosiin.Ja nyt sitten luukutetaan  Alanis Morisettea täysillä.



.