Kaikki menee ympyrää.

Lähden aamulla töihin ja tulen takaisin. Läheten I:lle sähköpostia. Joka päivä kuuntelen kaveriltani samat valitukset hänen sairaasta poikaystävästään ja siitä miten tämä ei kunnioita häntä. Joka kerta annan samat neuvot. ja joka kerta ne jäävät huomioimatta.

Olen aivan vakavissani alkanut miettiä omaisuuteni myymistä ja lähtöä kauas pois. Haluaisin taas oppia tuntemaan valtameren rytmit. Heräisin aamulla ja lähtisin laudan kanssa rantaan. Asuisin hammastikuista ja lehdistä rakennetussa majassa ja söisin merestä saamiani pieniä äyriäisiä...Ehkä myös muita hyönteisiä..

Haisisin pahalta enkä puhuisi kenellekään. Jostain syystä tämän kaltainen elämä vaikuttaa juuri nyt kovin houkuttelevalta.

Enpä tiedä.Taidan kaivata vapautta joka minulla oli kun olin noin 17-vuotias.
Mutta eivät ne ajat tule takaisin.Ei vaikka kuinka haluaisin.


Pitänee yrittää varata aikaa istuskeluun huomenna.

Luen Diarmaid MacCullogh:in kirjaa Reformation-Europes House Divided.. Vaikuttaa asialliselta opukselta. Paljon nippelitietoa kirkon historiasta joka on nannaa jos sattuu olemaan sen sortin pervo.

Ja minähän olen..