Päivät kuluu hukkaan opiskellessa.

Tosin AMK opiskelu vaikuttaa kyllä paljon vähemmän opiskelulta kuin eräänlaiselta työ-elämän esiasteelta jossa esimerkiksi sosiaali-alan opiskelijat oppivat kirjoittamaan merkityksettömiä raportteja käyttäen lähteenään  merkityksettömiä  ja täysin sisällöttömiä raportteja täysin merkityksettömistä projekteista joita kyllä kiiteltiin niin pitkään kun EU-rahaa riitti.
Sielu kuolee.

Mutta eihän tämä ollut se yllätys: Yllätys oli toisenlainen. Monen päivän ajan olen kuunnellut kun eräs kaverini valittaa minulle miten hän on korviaan myöten rakastunut johonkin tyyppiin eikä pysty enää toimimaan kunnolla,koska ei saa tätä mielestään. Jostain syystä kaverini ei uskaltanut kertoa tälle miehelle tunteistaan, koko juttu kun oli muka ihan mahdoton.

No minä kannustin häntä silti tekemään niin käskin heti mennä kertomaan tälle tyypille että ilma puhdistuisi. -Eihän sitä koskaan voi tietää.
Ja kyllähän kertoi.
Minulle.Sain hirmu pitkän sähköpostin jossa hän selitti miten ihanna ainutlaatuuinen muka olen ja miten hän ajattelee minua koko ajan.

Nyt nolottaa ja vähän häiritsee.
Nyt minä ajattelen sitä että hän ajattelee minua koko ajan.
Enkä pysty keskittymään mihinkään.

Elämä ei ole helppoa.
Pitäisi varmaan lähteä sinne Laosiin Buddhalais-munkiksi.