Päivät kuluu hukkaan opiskellessa.
Tosin AMK opiskelu vaikuttaa kyllä paljon vähemmän opiskelulta kuin
eräänlaiselta työ-elämän esiasteelta jossa esimerkiksi sosiaali-alan
opiskelijat oppivat kirjoittamaan merkityksettömiä raportteja käyttäen
lähteenään merkityksettömiä ja täysin sisällöttömiä
raportteja täysin merkityksettömistä projekteista joita kyllä
kiiteltiin niin pitkään kun EU-rahaa riitti.
Sielu kuolee.
Mutta eihän tämä ollut se yllätys: Yllätys oli toisenlainen. Monen
päivän ajan olen kuunnellut kun eräs kaverini valittaa minulle miten
hän on korviaan myöten rakastunut johonkin tyyppiin eikä pysty enää
toimimaan kunnolla,koska ei saa tätä mielestään. Jostain syystä
kaverini ei uskaltanut kertoa tälle miehelle tunteistaan, koko juttu
kun oli muka ihan mahdoton.
No minä kannustin häntä silti tekemään niin käskin heti mennä kertomaan
tälle tyypille että ilma puhdistuisi. -Eihän sitä koskaan voi tietää.
Ja kyllähän kertoi.
Minulle.Sain hirmu pitkän sähköpostin jossa hän selitti miten ihanna
ainutlaatuuinen muka olen ja miten hän ajattelee minua koko ajan.
Nyt nolottaa ja vähän häiritsee.
Nyt minä ajattelen sitä että hän ajattelee minua koko ajan.
Enkä pysty keskittymään mihinkään.
Elämä ei ole helppoa.
Pitäisi varmaan lähteä sinne Laosiin Buddhalais-munkiksi.
lauantai, 5. marraskuu 2005
Kommentit