Olen ollut matkoilla. Repesin sitten vihoidnkin ja lähdin pikapika-lomalle etelään.

Aallot olivat ihan mukavia,mutta eivät hirmu korkeita, Korkeimmat taisivat ola sellaisia 2m korkuisia
Mutta kyllä fiilis oli ehdottomasti upea. Se rauha jonka saavutan lautaillessani on ihmeellinen. Yleensä olen jatkuvasti levoton Stressi painaa päälle koko ajan.Mutta kun pääsen tasapainottelemaan vedessä jonkun laudan päällä kaikki ongelmat katoavat.

Niin se on ollut jo kohta 17 vuotta. Siitä asti kun näin ensimmäisen kerran lainelautailijoita halusin päästä joukkoon. Onneksi isäni sia töitä läheltä erästä lainelautailun mekkaa. Jos hän olis tiennyt miten ko. harrastus valloitti hänne nuorimman poikansa sielun olis hän ehkä harkinnut uuudelleen. Koulu kärsi.Asenne oli usein luvattoman huono.

Ja tietenkin kaikki  elämäntyylin varjopuolet tulivat tutuiksi. Oli se välillä aika lujaa ja psykedeelistä menoa.

Enkä mä sitä varmaan koko ajan jaksaisi. Tai ehkä jos olsi tyhjiä rantoja ja myrskyjä. kaipaan niitä aikoja jolloin saatoin matkata jopa 600km päästäkseni johonkin myrsky alueelle ratsastamaan järkyttävän korkeilla aalloilla.
En koskaan ollut mikään hirvittävän ketterä kikkailija mutta kyllä minä isoja aaltoja osasin käsitellä.

Mutta nyt kun aallot on vain muisto, palaan takaisin arkisiin ongelmiin.


.