Tänään jätin poikkeuksellisesti lenkin väliin ja nukuin puoli yhteentoista.
Ellei minulla olis ollut koulutehtäviä en olisi varmaann pystynyt kokoamaan itseäni ollenkaan.
Sade masensi minut.- Mitä on tapahtunut sille tomeralle pojalle joka
aikoinaan pelasi rugbya ja aussi-futista ilosta soikeana satoi tai
paistoi? (Oikeastaan ainoa oikea sää pelata rugbya tai Aussi-futista on
kaatosade....)
Olen kai tullut vanhaksi.
Tänään ei energia riittänyt muuhun kuin koulutöiden marginaaliseen suorittamiseen.
Menin sitten kumminkin salille vääntämään A:n kanssa. Ja kyllä me vähän
potkittiinkin toisiamme.Jostain syystä tosin tuntui ettei kummallekaan
tullut hyvä mieli.Pitäisi varmaan löytää aikaa alkaa harrastaa
kunnolla. Niin sitten turtuisi taas koko kamppailu-urheilun totaaliseen
epämiellyttävyyteen...
Kävin töissä. Spårassa kysyin pikku
lauralta miksi se ei ollut eilen duunissa. Tyttö ilmoitti olleensa
jiu-jitsu treeneissä. Olenkin jo kuukausia kannustanut likkaa
aloittamaan taistelulaji-harrastuksen ihan vain esteettisistä ja
pedagogisista syistä.Oletin vain että se päätyisi lopulta johonkin
Capoieraan Hyvä kumminkin tietää olevansa mielipide-vaikuttaja.
Olen taas alkanut lukea suomenkielisiä kirjoja.Nyt on työn alla Jukka Hankamäen Filosofia Räjähti, Tulevaisuus Palaa.
Teos käsittelee anarkistista ajattelua.
Ja tekee sen hyvin mielenkiintoisella tavalla. Anarkismista mulle tulee
aina mieleen vaarini jonka tajusin olevan jonkin sortin anarkisti vasta
täytettyäni 16.
Eihän sitä pienenä osannut yhdistää kaikkia niitä
säikeitä yhteen.: Kuutta kieltä puhuva pietarissa syntynyt tsaarin
alamainen jonka kirjahyllyssä oli filosofiaa ja historiaa
saksaksi ja venäjäksi. Mies joka suorastaan vaati isääni laittamaan
minut opiskelemaan karatea jo seitsemän vuoden ikäisenä.Syynä se etten
joutuisi turvautumaan muiden apuun....
Vasta myöhemmällä iällä
tajusi että silloin kuin hän kertoi kaikista lapsenlapsistaan juuri
minulle historiasta, ja siitä mitä se merkitsi nykyisessä maailman
tilanteessa hän pyrki siirtämään omaa maailmankuvaansa
eteenpäin.Olinhan viimeinen mahdollisuus.
Ehkäpä vanhempieni olisi pitänyt valvoa vaariani vähän tarkemmin
Vaikka enhän minä mikään anarkisti ole.
Kai.
Kukaan ole väittänyt moista vuosiin.
Ja ruotsin poliisihan nyt ei pysty selvittämään edes pääministerin murhaa.
Stoalaisuutta se kyllä mulle onnistuneesti opetti. Mutta sitähän nyt
oppii aika moni tietämättään,esimerkiksi pelatessaan rugbya.
keskiviikko, 28. syyskuu 2005
Kommentit