Huomenna pitäisi sitten esitellä kehittämistehtäväni harjoitteluni ohjaajille ja parille muulle yleisöön ilmoittautuneelle. Koska esitys alkaa jo 8:15 aamulla, elättelen toivoa siitä että heistä puolet a) eivät tule ja/tai B) Ovat liian väsyneitä tajutakseen mistään mitään.

Omat ajatukseni eivät kyllä ole mitenkään erityisen kiinteästi koulutyössäni.

No, oli miten oli. 48 tunnin päästä työharjoittelu-jakso on loppu ja minä voin alkaa levätä. Tai jotain.

Nukun ja syön. Ja tapaan niitä ihmisiä jotka ovat vaivautneet pysymään yhteydessä. Ja murehtimaan niitä jotka eivät jostain syystä ole.

Oikeasti alan olla niin väsynyt ettei millään ole mitään väliä. Ihna sama meneekö esitys huomenan hyvin tai ihna päin seiniä, minä tulen selviämään siitä. Ei ne keski-ikäiset tädit ja yksi koulu-sosionomi minua tapa.

Toivotaan.