Päivä on mennyt muistellessa Nathalieta. Tämä on varmaan normaalia, mutta eräät lähipiirini jäsenet tuntuvat pitävän moista toimintaa kovin outona. Välillä tuntuu että taidan olla liian kiltti kavereilleni. En edes huomaa kun seuraani hakeutuu tyyppejä jotka kyllä olettavat että olen valmis omaan piikkiini kuuntelemaan heidän ura-valinta ongelmiaan puhelimessa monta tuntia viikossa yms., mutta joita ei voisi vähempää kiinnostaa jos minulla on joku suru. Keskusteluissa minun asioillani on ehkä 30 sekunnin aikaraja. Se jälkeen tulee yleensä kiukkuinen keskeytys. Jopa vaarini kuolema kelpasi materiaaliksi vain 45 sekunnin ajaksi. Sitten siirryttiin takaisin tärkeisiin asioihin.

Eräs kaverini suuttui pahasti kun valittelin etten pääse Nathalien hautajaisiin. Se kyseli että mitä väliä mulle on ihmisellä jota en ole nähnyt 7 vuoteen? Yritin selittää että kyseessä oli ystävä johon minulla oli erittäin läheinen ja monimutkainen suhde. Ei mennyt läpi. Pitää hankkia parempia kavereita.

Bussissa takanani istui kiinalaisia ja ne pälättivät koko matkan ajan. Tämä oli erityisen ikävää koska he puhuivat Kantonin kiinaa  joka toi  mieleen  monia aika ikäviäkin muistoja teini-iästäni, ja siitä miten Nathin ongelmat alkoivat. Ei se olisi koskaan oppinut jahtaamaan lohikäärmettä ihan yksin.Enkä olisi minäkään.Muta minä lopetin olosuhteiden pakosta ja se jatkoi.Ilman tukeani.